sallamaaritm

Yrittäjä ei pelkää verottajaa, vaan äkillistä muutosta

Suomalainen työllistävä, perheellinen, yrittäjä on yhteiskunnan vastuullisimpia toimijoita. Hän ei ole yksin vastuussa vain itsestään ja perheestään vaan epäsuorasti jokaisesta henkilöstön jäsenestä ja heidän perheistään.

Juuri ennen joulua suomalaislehdet täyttyivät kiljuvista otsikoista, joissa parjattiin perintöveropakolaista. Kiire joulunviettoon sumensi arviointikyvyn eivätkä professoritkaan tunnistaneet tosiasioita. Niistä ensimmäinen on, että perintöveroa ei paeta. Meistä jokainen pakenee vain äkillistä ja odottamatonta muutosta, kuolemaa.

Kohutussa tapauksessa perijöitä on neljä tai enemmän. Äkillisen kuoleman aiheuttaman hallitsemattoman sukupolvenvaihdoksen seurauksena tulisi ilmoitettu n. 20% perintövero.

Kenelläkään suomalaisella ei ole velvoitetta julkaista omaisuutensa suuruutta. Omaisuus on julkista usein vain pörssiyhtiöiden kohdalla pörssilain niin vaatiessa. Tarkemmin pörssiyhtiöiden pitää ilmoittaa tuloksestaan vähintään neljännesvuosittain. Ilmoitetussa tapauksessa ei kyse kuitenkaan ole pörssiyhtiöstä, mutta konsernin julkinen vuosikertomus vuodelta 2013 kertoo asiantuntijoille tarvittavat tiedot yritysomaisuuden mittaluokasta pitäviin arvioihin. Niihin arvioihin, joita emme ole saaneet lukea.

Testamentti – kova mutta välttämätön

Suurten ja suurehkojen yritysperintöjen kohdalla testamentti on verotuksellisesti elintärkeä asiakirja perittävän yrityksen ja sen työpaikkojen kannalta. Tapauksissa, joissa perijöitä on useampi kuin yksi, testamentti on julma asiakirja. Sen laadinnassa on otettava huomioon lesken suhde lapsiin ja lasten suhde toisiinsa.

Ajattele tilannetta jossa joudut itse testamentilla määrittämään saako 3-vuotias nuorimmainen ja esikoinen 28-vuotias kyseisen alan maisteri saman perintöosuuden yrityksestä. Mieti myös, miten perintö vaikuttaa lastesi elämään – ei verotuksellisesti vaan pitkällä tähtäimellä. Kuka meistä on parempi, kuka on suosikki. Sama dilemma kohtaa myös monet useampilapsiset maatalousyrittäjät.

Testamentissa verotuksellisesti kärsii yritys, sen henkilöstö ja kasvumahdollisuudet jos testamentti on laadittu tasapuolisesti tai sitä ei ole laadittu ollenkaan. Verotuksellisesti edullisin järjestely yritykselle on ns. hallittu sukupolvenvaihdos, jossa omistajayrittäjä määrittää jo elinaikanaan kuka on yrityksen jatkaja.

Kun perijä pystyy osoittamaan, että jatkaa päätoimisesti yrityksessä ja perii siitä yli 10% voi hän anoa verottajalta huojennusta. Esimerkiksi eilen julkisuuteen astuneen Karl Fazerin kohdalla toinen ehdoista ei täyty ja perintövero lankeaa maksettavaksi kokonaisuudessaan. Perintöveron ollessa niin valtava osuus perittävästä yritysomaisuudesta sen maksaminen vaati mittavia omaisuusjärjestelyjä perijälle. Käytännössä se tarkoittanee perinteisen sukuyrityksen realisointia ja yritysosakkeista luopumista suvun sisällä tai ulkopuolisille.

Koska Suomessa verotiedot ovat julkisia, kadehditaan avoimesti suurten perheyritysten seuraavien sukupolvien osinkotuloja, tulevaisuuden perintöverotettavan omapääomaa kartutetaan osingoilla.

Tämä toimenpide tehdään varmuuden vuoksi. Perillistä painaa sama vastuu kuin yrittäjää. Osinkotulo ei mene ”varakkaan perillisen” humputteluun, vaan sillä rakennetaan tukijalkaa sille, että tulevaisuudessa voisi lähes velattomana ottaa vastuun kymmenistä, sadoista tai tuhansista palkansaajista ja heidän perheistään, yrityksen tulevaisuudesta sekä Suomesta. Siitä on kyse tässä julkiseksi tehdyssä maastamuutossa.

Joulun alla kohutun konsernin vuotuinen epäsuora verokertymä joka järjestelyn seurauksena jää Suomeen, ylittää joka tilikausi, jopa tappiollisena, sen summan joka perintöveron kautta tilitettäisiin viiden vuoden aikana Suomen valtiolle.*1

Mistä yritysomaisuuden perintövero maksetaan

Toisin kuin lukuisista asiantuntijakirjoituksista tai populismihakuisten poliitikkojen puheista voi tulkita, ei perintöveroa makseta pöyhimällä päällimmäisiä takapihalle kasatuista setelipinoista. Perintövero nykyisen lainsäädännön mukaan maksetaan mm. jokaisesta tuotannonvälineestä. Ruuvimeisselit ja jakoavaimet saava uudelleen arvon, jopa teollisuuskiinteistön turvallisuussyistä uudelleen laskettu asfaltti lasketaan verotettavaan yrityksen taseeseen. Yrityksen tasevarallisuudesta lasketaan yrityksen myynti tai realisointiarvo – siis mahdollinen kauppahinta. Yrityksen taseen muodostus on haasteellinen kirjanpidollinen toimenpide jolla mitataan yrityksen omaisuuden ja velkojen arvoa tiettynä ajankohtana. Taseen muodostukseen sovelletaan tiukasti sille määriteltyjä lakeja ja perintövero-olosuhteissa taseen manipulointi vaarantamatta yrityksen taloutta on käytännössä mahdotonta.

Kuulen jo korvissani kuinka veroasiantuntijat kertovat miten tasevaikutusta voi pienentää, millaiset investoinnit tai velanotto on järkevää sukupolvenvaihdostilanteessa. Tämä on arkipäivää Suomessa, mutta globaalissa kilpailussa se ei kuulu liikkeenjohdon toimintaan millään tasolla. Liiketoimintaa ei saa ajaa olosuhteisiin, jossa yrityksen velanottokykyä – siis korkoa kasvatetaan keinotekoisen tasemadalluksen näkökulmasta. Verotus ei saisi ohjata investointeja ja yritysjärjestelyitä. Se vaarantaa kotimaisen yrityksen kilpailukykyä kansainvälisessä markkinassa. Jokainen sukupolvi haluaa siirtää yrityksen mahdollisimman vakavaraisena jatkajilleen. Vakavaraisuus on juuri se, mitä perintöverossa verotetaan.

Kun yritys kasvaa riittävän isoksi ei näillä toimenpiteilläkään ole käytännössä merkitystä. Kuten nämä menettelyt, myös kuntaliitoksia edeltävät liitettävien kuntien järjetön velanotto ja investoinnit ovat seurauksia epäterveestä sääntelystä. Toimenpiteet vaarantavat kunta- tai liiketoiminnan taloudellisen kestävyyden, konkurssiuhka on välitön. Tässä esitetty on yksi niistä syistä jotka ovat ajaneet Suomen siihen tilaan missä me nyt olemme. Sisäinen sääntely ja verotus ei saa heikentää kotimaisten yritysten kansainvälistä kilpailukykyä.

Ihminen ensin

Jokaisen yrityksen, tai yksilötalouden takana on ihminen. Perheyritykset on usein mitattu vastuullisimmiksi ja mielekkäimmiksi työnantajayrityksiksi. Innovatiivisimmat, kansainvälisimmät ja kasvuhaluisimmat yritykset ovat vuosi toisensa jälkeen suurimpia suomalaisia sukuyrityksiä. Toiminta on pitkäjänteistä ja harkittua. Kauneinta tässä yrittäjyyden muodossa on, että omistajuudella on kasvot. Kasvot näkyvät niille, joille sillä on merkitystä, henkilöstölle.

Vuorineuvos Maarit Tolvanen-Koivisto on rohkea yritysjohtaja, joka toimii juuri kuten pitää. En tarkoita tässä yhteydessä muuttoa perheineen Portugaliin, se hänen täytyi tehdä. Tarkoitan tapaa miten hän sen tekee. Hän purki henkilöhaastattelussa sitä painolastia sydämeltään, joka on painanut jo vuosia. Tehdessään asiasta julkisen hän uhrautui muiden puolesta, hän kertoi yhteiskunnan epäkohdasta avoimesti ja rehellisesti. Asettaen itsensä alttiiksi kritiikille. Häntä kohdellaan nyt kuin kasvotonta tuotantovälinettä, hanhea joka munii kultamunia valtion kassaan. Samat murheet painavat satojen muidenkin sydänalaa.

Vuosi sitten helmikuussa lööpeissä kerrottiin liiketaloudellisesti onnistuneen, perheettömän yrittäjän äkillisestä poismenosta. Myöhemmin päivälehtien marginaalissa huomioitiin, kuinka testamentissa perijöiksi merkitty yrityksen johto kipuilee perintöverolainojen ja liiketoiminnan menestyksekkään jatkamisen paineessa. Saman vuoden maaliskuussa luimme uutisia, kuinka perinteinen vakaa suomalainen perheyritys myytiin kansainväliselle sijoitusyhtiölle, koska oli pakko.

Voimme vain toivoa, että nämä mainitut tarinat päättyvät onnellisesti niiden suomalaisten työpaikkojen, työntekijöiden perheiden ja veroeurojen puolesta. Perintövero on langettanut näiden ylle harmaan varjonsa.

Jouluna kohuttu ulostulo perheen muutosta päättyy suomalaisten kannalta onnellisesti. Verottaja ei menetä taloudellisesti tuottavaa yritystä eikä kukaan ei ole kuollut. Verotussyistä johtuva maastamuuttojärjestely turvaa konsernin omistamien yritysten tulevaisuuden saman omistajaperheen alla – sen yrittäjäperheen, joka on pitänyt tuhansia työpaikkoja ja pääkonttorit Suomessa vuodesta 1913. Sen yrittäjäperheen joka on kasvoillaan luvannut työtä ja hyvinvointia sata vuotta myöhemmin yhteensä yli 4000 ihmiselle. Sen yrittäjäperheen, joka kantaa velvollisuuttaan ei vain yhteiskunnalle vaan myös yrityksen kasvun eteen taistelleille menneille sukupolville.

Materiaperintö ja sielunsivistys

Perintöriidat lienevät yleisimpiä syitä sukujen ja perheiden sisäisen vihanpidon syntymiseen. Kun perittävänä on elinkeino tai yritys, jopa useampia yrityksiä ei kyse kuitenkaan ole siitä tuleeko yhteishallinnassa olevan mummonmökin seinät maalattua tasapuolisesti sen käyttäjien kesken. Kyse on suomalaisesta työstä. Perhe- ja sukuyrityksissä omistamisen ja työllistämisen perinne siirtyy sukupolvelta toiselle. Sitä perinteen tuomaa osaamista ei tarjota edes kansainvälisissä huippuyliopistoissa saati kansallisissa korkeakouluissa. Sille osaamiselle on myös hinta.

Se on perintö mistä Oy Suomi Ab saa nauttia, se on perintö, josta valtio nostaa miljardeja osinkotuloja vuosittain ilman omistajavastuuta. Tämän perinnön tase-arvo on mittaamaton. Siitä ei tarvitse maksaa veroja, mutta sitä perintöä pitää ylläpitää järkevällä verotuksella. Verotuksella, joka on ennustettavaa, jatkuvaa, tasaista ja tasapuolista. Sitä perintövero ei ole. Suomalainen perintövero tarjoaa kilpailuedun lähes kaikille ulkomaisille kansainvälisessä markkinassa kilpaileville saman alan yrityksille. Minä en ymmärrä miksi. Minä haluan sen muuttaa.*2

*1 Vuoden 2013 konsernitilinpäätöksessä Onvest Oy:n laskennallinen tasearvo on n. 100milj/€. Tästä esitetty 20% perintövero olisi yhteensä n. 20milj/€ ja konsernin suoraa maksamat verot tilikaudella 2013 olivat n. 12milj./€. Tässä siis suorien maksettujen verojen vaikutus suhteessa perintöverokertymään olisi yli 50%. Epäsuoran verotuoton lasken palkatun henkilöstön kulutuksen verotuksen ja omistajien osinkoverotuksen kautta.

*2 Minä en kannata perintöveron poistoa. Perintövero on säilytettävä sukupolvien välisen tasa-arvon ylläpitämiseksi. Seuraavan kahden vuosikymmenen aikana suurin perinnönsaajien joukko koostuu 65-35 -vuotiaiden, eläkejärjestelmän ja työnverotuksen nettosaajien ikäluokista. Perintövero on reformoitava siten, että verottaja erittelee elinkeino- työllistävänsijoitus- ja yritystoiminnan erikseen kiinteistösijoitustoiminnasta ja virkistys- sekä perinne omaisuudesta. Mummonmökki ja sijoituskiinteistö Etelä-Helsingissä ei työllistä tai juurikaan tuota verotuloa valtiolle, eikä sisällä saman mittakaavan omistajariskiä kuin liiketoiminta. Nämä kaksi peruselementtiä on oltava tulevaisuudessa selvästi eripainotuksin verotettavaa omaisuutta. Lisäksi suurten, tasearvoltaan yli 500 000 euron yritysten perintö- ja lahjaverotuksen prosentti pitää asettaa huomattavasti matalammalle tasolle kuin pienempien perintöjen kohdalla.

http://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Verohallinnon_ohjeet/2010/Yrityksen_sukupolvenvaihdos_verotuksessa%289915%29

http://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Verohallinnon_ohjeet/2009/Varojen_arvostaminen_perinto_ja_lahjaver%289951%29

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Suomessa verotus muuttuu jatkuvasti ja aina huonompaan suuntaan. Se oli syy miksi lopetin yrittämisen.

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Kerrankin järkevä kirjoitus. Ikävä vain, että päättäjillä ei tuollaista järkeä ole. Kateus leimaa turhan monen päättäjänkin toimia.

Pekka Heliste

Sotket asioita, eivät perillisten verot ole yrityksen kuluja.Yrityksen näkökulmasta perintöverolla ei ole mitään vaikutusta.

Tuossa Niskan tapauksessa kuollut jätti myös mittavan henkilökohtaisen kassan testamentissaan, joten korkeasta verosta huolimatta kassaa jäi verojenkin maksuun

Kyseessä oli siis kuolleen henkilön henkilökohtainen tili, ei siis firman kassa

Toivasen tapauksessa firman näkymät eivät ole hyvät pitkällä tähtäyksellä eikä perheessä ole jatkajaa toiminnalle

Sama näkyy olevan Harviassa, jatkajaa ei ole kun nykyinen 50-luvulla syntynyt johtajasukupolvi väistyy

Usemmissa tapauksissa pääsyy näyttää olevan, että tulevasta sukupolvesta ei ole kuin kupongin leikkaajaksi

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

"Sotket asioita, eivät perillisten verot ole yrityksen kuluja.Yrityksen näkökulmasta perintöverolla ei ole mitään vaikutusta."

Eikä yritys suoraan tietenkään voi perillisen veroja maksaa. ASian ongelmana on se, että jos yrityksellä on arvoa, niin verot ovat monesti yksityishenkilölle niin korkeat, että hänellä ei ole kykyä niitä maksaa.
Tällöin hänellä on oikeastaan seuraavat mahdollisuudet verot maksaa.

1. Hänellä täytyy olla niin korkeat palkkatulot, että maksu onnistuu. Nämä
palkat ovat tietenkin sekä yrityksen, että saajan kannalta normaalivero-
tuksen kohteena. Tässä ollaan helposti tilanteessa, jossa yritys ei sel-
laisia palkkoja kykene maksamaan.
2. Yritys maksaa niin korkeita osinkoja, että maksu onnistuu. Tällöin taas
esimerkiksi yrityksen nettopääoma toimii rajoittavana tekijä.Sekin pitää
muistaa , että osinkoja pitää joka osakkeesta samalla tavalla maksaa.
Huomattakoon myöskin, että jos yritys maksaa suhteettomasti palkkaa/
osinkoja, niin samalla saatetaan mahdollisesti yhtiön toiminta vaaran-
alaiseksi.
3. Perijä myy yrityksen/osuutensa pois. Tästä taisi olla juuri kysymys
Harvian tapauksessa. Tässä on muistettava, että esimerkiksi työsuhteen
kannalta turvallisin on pk-yritys. Isolle myynti useimmiten johtaa sa-
neeraukseen, eli on työntekijäpuolelle yleensä turvattomampi vaihtoehto.
Jos perintö on selvää rahaa, niin silloin tuollaisia ongelmia ei tietenkään ole. Eikä tietenkään sellaisessa tapauksessa, jossa perijällä/
yrityksen jatkajalla on takataskussaan selvää rahaa.

Eli Helisteen väite, ettei yrityksen kannalta perintöverolla ei ole mitään vaikutusta , ei kyllä pidä paikkaansa.

Pekka Heliste

"1. Hänellä täytyy olla niin korkeat palkkatulot, että maksu onnistuu. Nämä
palkat ovat tietenkin sekä yrityksen, että saajan kannalta normaalivero-
tuksen kohteena. Tässä ollaan helposti tilanteessa, jossa yritys ei sel-
laisia palkkoja kykene maksamaan."

Näissä yhtiöissähän on kysymys siitä ettei jatkajaa suvusta löydy ei palkkaa ei makseta perittävästä yrityksestä

Se tarkoittaa, ettei perillinne tuota juurikaan lisäarvoa firmaan vaan on pelkkä kuponginleikkaaja

TTämä koski niin Harviaa,Onnista, Fazeriakin osittain, ja Pekkaniskaakin niin ettei perillistä löytynyt perheestä

Pekka Heliste

"2. Yritys maksaa niin korkeita osinkoja, että maksu onnistuu. Tällöin taas
esimerkiksi yrityksen nettopääoma toimii rajoittavana tekijä.Sekin pitää
muistaa , että osinkoja pitää joka osakkeesta samalla tavalla maksaa.
Huomattakoon myöskin, että jos yritys maksaa suhteettomasti palkkaa/
osinkoja, niin samalla saatetaan mahdollisesti yhtiön toiminta vaaran-
alaiseksi."

Nykyään kertään kaikki mahdollinen irtoraha pois yrityksistä.Kerran vuodessa tulee ruma käsi ja kerää kaiken irtoavan rahan ja vähän enemmänkin ja johdolle kerrotaan terveisiä, että ensi vuonna pitäsi olla vielä enemmän

Yrityksen kehittäminen tehdään nykyään velkarahalla , koska velkaa saa lähes nollakorolla.Omarahoitusosuu hoituu yhteiskunnan tukiaisista, on johdon heikkoutta ellei saa kerjättyä 20-30 % investoinnin arvosta yhteiskunnalta

Eli joka tapauksessa yritys tyhjennetään omistajien toimesta oli omistajan tilanne mikä tahansa

Voin kertoa tämän aivan omakohtaisista kokemuksista

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala Vastaus kommenttiin #9

Tämä asia koskee myöskin monia muita yhtiöitä, julkisuuteen ovat tulleet vain nämä muutamat, jotka eivät kyllä suomalaisia keskivertoyrityksiä millään tavalla edusta.

Ongelma on myöskin pk-yrityksissä, summat joista puhutaan ovat tietenkin pienenpiä, mutta ongelma sama.

Enpä ole kyllä pk-yrityksissä tuollaista yrityksen tyhjentämistä nähnyt, tiedän niitä lukemattomia ja tuo tapa on kyllä kovin vieras.

Kun on kyse pk-yrityksestä , niin palkka useimmissa tapauksissa tulee juuri yrityksestä. Ja yrityksen jatko kyllä on useimmissa tapauksissa juuri siitä oman perheen jatkajasta kiinni. Tällöin ongelmat ovat juuri niitä, joista kirjoitin.

Pk-yrityksissä ei juurikaan noita kuponginleikkaajia ole.
Oletusta on myöskin väitteesi noista yhteiskunnan tukirahoista. Tietenkin niitä on, mutta ei kuvailemaasi määrää. Kyllä ainakin tuntemallani pk-sektorilla yhteiskunnan tuki on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tämä keskustelu on kokonaisuudessakin keskittynyt suuryrityksiin ja noihin muutamiin, jotka eivät millään muotoa kuvaa kokonaisuudesta anna.
Harmittaa, että tässä luodaan kuvaa, etteivät yrittäjät halua veroja lainkaan maksaa ja niinhän se ei ole. Verottaja kun ei muista vanhaa sanontaa, kerjätä saa, muttei mennä samaan taloon kahta kertaa samanä päivänä.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #10

Luepa vaikka Karvisen haasttatelua mitä hän kertoi Storan investointien arvioinneista

Tai jos vilkaisee investointeja/yritystukien suhdetta :

Valtio maksoi 5 miljardia yritystukia ja kunnat päälle jotain ja yritykset investoivat n 15-20 miljardia

Paljonko on tukien osuus n peruskoulumatikalla laskettuna

Pekka Heliste

Ulkomaille muuton taustalla on myös monimutkaisempi juttu: Suomesta on mahdollista nostaa myös osingot verottomana , jos asuu ulkomailla.

Suomi on aikoinaan tehnyt monen maan kanssa varosopimuksen, jonka mukaan osingot maksetaan verotta toiseen maahan.

Ja esim Englanti ei verota ulkomailta tulevia tuloja, niinpä kannattaa asua ulkomailla ja maksattaa osingot esim Englannissa olevalle yhtiölle.

Puolet Suomesta maksetuista osingoista maksetaan verottamatta ulkomaille eli n 4 miljardin luokkaa pelkästään pörssiyhtiöistä.

Niinpä jos mennään Viron malliin niin yritysverotus on käytännössä nolla. Perintöveroa ei oi välttää suoraan, vaikka ulkomalainen perii Suomessa olevaa omaisuutta niin siitä on maksettava perintöveroa, mutta se on helppo kiertää kerrostamalla omistusta niin, että peritään vain ulkomainen holdingyhtiö peritään, jolloin Suomessa ei ole veroseuraamuksia

Min taas lupaan, että jos Venäjä hyökkää niin minä ja perheeni pakenemme vastaavasti oitis ulkomaille, en halua puolustaa näiden veronkiertäjien omaisuutta

ulf fallenius

Niin tai näin niin Suomesta muuttaa joka päivä joku pois niin eiköhän se sallita myös rikaillekin.Suomi ei ole mikään vankila vielä minun tietääkseni . Täällä ei ole tulevaisuutta liian pieni maa joka näivettyy pois sisäisistä riidoista johtuen yhteistä säveltä ei löydy vaan jokaisella on joku oma näkemys joka loppupeleissä vie täysituhoon.

Toimituksen poiminnat