sallamaaritm

Katkeruus on pilannut feminismin

 

”Kaiken takana on nainen”, sanonta sopii nuoren naisen rooliin politiikassa. Puolueesta riippumatta naiset ovat enemmistönä taustatehtävissä. On kansanedustajan avustajia, erityisavustajia, piirien sihteereitä ja toiminnanjohtajia. Harvoin puheenjohtajia tai hallituksen jäseniä. Ei tästä voi naisia moittia. Mainittuihin tehtäviin, pois valokeilasta, päätyy usein ahkerimmat käytännöntyön tekijät - politiikan nuoret naiset.

Tämän ilmiön takana on historian painolasti ja politiikan rakenteisiin luutuneet asenteet. Nuoret miehet saavat poikkeuksetta positiivista huomiota varhain aloitetusta, nousujohteisesta urasta. Vastaavassa tilanteessa nuorelta naiselta kysytään perheen perustamisesta tai vihjaillaan reittä pitkin etenemisestä. Yleensä kyseenalaistajana toinen nainen.

Sisaret kyseenalaistavat meitä samalla tavalla elämäänsä ja uraansa rakentavia naisia niin kyvyistämme kuin ratkaisuistamme. Yhtä hanakasti ei vertailla miesten kokemuksen laajuutta, tunne-elämää, isäkorttia tai tasaisempia hormoneja.

Miksi me naiset alistumme tähän ja teemme itse ansan, johon voimme juosta?

Netin päivystävä feministi kyttää ilmoilla olevaa päivitys- ja uutisvirtaa tarkoitushakuisesti nostaakseen esiin ylitsepääsemätöntä vastakkainasettelua. Viimeisin hilseeni heilauttanut oli kaltaiseni nuori nainen, joka oli hermostunut kynsilakalle annetusta nimestä. Hänen mielestään markkinoille julkaistu tuote vahvisti naisen alisteista asemaa. Ongelman ydin kuitenkin on, että tuote hyödynsi olemassa olevaa markkinaa, me luomme sen markkinan.

En kyseenalaista naisen heikompaa roolia yhteiskunnassa, mutta kysyn, miksi kanssasisarteni on hakemalla haettava uhrin roolia. Ei meidän naisten roolia korjata hakemalla väärinymmärrystä sieltäkin, missä sitä ei ole, vaan sitä haetaan rakentavalla keskustelulla, esimerkeillä, joissa naiset asettavat itsensä tasa-arvoiseen asemaan miesten kanssa. Sille ei 2015 vuonna ole estettä. Jokaiselle naiselle avautuu se ovi, minkä hän haluaa avata. Päätös on tehtävä itse.

Tuntuu, että ”feministit” ovat tuhonneet feminismin syvimmän aatteen etsimällä ongelmia sieltäkin, missä niitä ei enää ole. Feminismi syvimmillään pyrkii parantamaan naisten yhteiskunnallista asemaa ja muuttamaan sukupuolirooleja merkittävästi, eli tasata niitä. Tänään 80-luvun tyttölapsen ei tarvitse ihannoida lasikattoja rasauttelevia voimanaisia. Elisabeth Rehn oli puolustusministeri kun minä menin päiväkotiin, ala-asteella Tarja Halonen oli Suomen presidentti ja Riitta Uosukainen eduskunnan puhemies. Ei minusta ollut kummallista että Anneli Jäätteenmäki tai Mari Kiviniemi toimivat pääministerinä. Se on jo vanha uutinen.

Viikonloppuaamuna kahvit sen sijaan meni väärään kurkkuun kun YLE:n kärkitoimittaja Jari Korkki anteeksipyytelevästi kysyi tuoreelta valtakukunnansovittelija Minna Helteeltä useamman kysymyksen lasikaton murtamisesta. 

Vastauksessaan Helle kiittää kotia sekä opettajia. Kuinka paljon he ovat olleet tietä mukana rakentamassa, kasvattaen lasta ilman määriteltyjä rooliodotuksia.  Helle ei rakenna naiseudestaan kysymystä, vaan korostaa persoonaa ja tahtotilaa. Työurallaan hän on saanut edetä osaamisensa ja kykyjensä mukaan. Ahkerana ja määrätietoisena ihmisenä työmarkkinapolitiikan kärkipaikalle jo 42-vuotiaana.

Minä en syytä Jari Korkkia väärästä kysymyksestä. Hänen kehonkielensä kertoi oleellisen, asiasta ei saisi kysyä, mutta hän kysyi koska valtaosa katsojakunnasta odotti vastausta. Vanhemmalta katsojakunnalta sitä voi odottaa, mutta miksi monet nuoret naiset katsovat telineistä menestyvien naisten urakehitystä ja uhriutuvat ponnistelematta. Totta on, ettei meistä jokaisesta tule valtionpäämiehiä, mutta myytti on murrettu. Kenestä tahansa voi sellainen tulla.

Minun mielestäni miehet painavat juuri tässä ohi – he eivät liikaa mieti, eivät kyseenalaista asemaansa, eivät tilaansa. Työhakemusten palkkatoive on suurempi ja työhakemuksia lähetetään aktiivisemmin. Minna Helle ei ole vain ensimmäinen nainen valtakunnansovittelijana, hän on ensimmäinen, joka ikinä virkaa avoimesti tavoitteli.

Kiteytän sanomaani esimerkillä. Kirjassa Punavihreä, sinivalkoinen vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson kertoo tilanteen vaalipaneelista kevään 2014 eurovaaleissa. Keskustelukumppanina oli muun muassa Olli Rehn, jolta tivattiin linjaa EU-talouspolitiikkaan. Vastavuoroisesti Andersson vastasi kysymykseen, jossa paneelin vetäjä oli kiinnostunut panelistin ulkonäön vaikutuksesta uralla etenemiseen.

Purin paneelin juontajan asiattomasta kysymyksestä seuranneen kiukkupuuskan ja vanhempi naishenkilö lohdutti minua lauseella, “nuoruus on katoavaa kansanperinnettä, niin rasitus korjautuu sillä”. Vaikka äärifeminismi on syönyt tietä feminismiltä, toinen ääripää naisista hiekoittaa sisarensa reittiä minkä kerkeää. Tässä hetkessä voisin kysyä provosoivasti, missä on veljeytemme?

Vanhemman naisen huomio on totta, mutta kiteyttää sen välinpitämättömyyden ja ongelman ytimen mikä yhteiskunnassamme vallitsee. Sisaret, kasvamme yli nuoruutemme, mutta perästä tulevat tytöt ovat saman ongelman edessä, minkä me nuoret naiset nyt kohtaamme, siis hyväksymme. Kunnioittaaksemme viime vuosisadan naisasialiikkeen työtä meidän on nieltävä omat traumamme. Siirtämällä kokemuksemme seuraaville sukupolville luutuneina asenteina, ruokimme kierrettä, jossa nuoret naiset eivät hae puheenjohtajaksi vaan varapuheenjohtajaksi, eivät hakeudu päättäjän paikalle vaan avustajiksi, saati etene elinkeinoelämän kärkipaikoille. Vaikka se nuoruus henkilötasolla on katoavaista, ongelma ei, jos annamme sen elää.

Kysy itseltäsi, montako sääntöä vahvistavaa poikkeusta tarvitset, että luovut teoriastasi. Nainen pääsee minne vain, naisen pitää vain päättää ja taistella. Ei se helppoa ole miehilläkään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

Upea kirjoitus. Saataisiimpa tujaus tästä ajattelusta tasa-arvopoliittisiin instutiioihin.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Kiitos hyvästä kirjoituksesta.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

Vahinko, etten voi äänestää sinua vaaleissa. Kerronpa sinulle salaisuuden, joka toivottavasti jää vain meidän väliseksemme. Olen jo vuosikymmeniä äänestänyt kaikissa vaaleissa naisehdokasta ja arveluni mukaan sellaista, joka ei tule valituksi. MIKSI? No siksi, että edustuksellinen järjestelmämme kaipaa lisää uusia kasvoja, naisia ja miehiä, enkä halua kenenkään ehdolle asettuneen miehen tai naisen luovuttavan sen vuoksi, että kannatus näyttää heikolta.

Ja kun naisia äänestää vähemmistö, olen antanut ääneni naiselle. Eikö olekin ihan loogista periaatteitteni vuoksi? Eihän se ääni hukalle mene vaikka äänestää ehdokasta, jonka ei arvele menevän lävitse, sillä ääni tulee lasketuksi puolueen kassaan ja sehän se ratkaisee minulla, joka en tunne ketään ehdokasta henkilökohtaisesti enkä voi mennä takuuseen julkisuuden ja lehdistön ehdokkaasta antamasta mielikuvasta. (Huh, olipa pitkä virke!)

Älä nyt vaan lue tätä sillä, että en uskoisi sinun pääsevän lävitse. Uusmaalaisena voin vain toivoa sitä.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

On oikeasti syrjittyjä vähemmistöjä, kuten romaneja ja joitain maahanmuuttajaryhmiä. Mielestäni on jopa törkeää, että feministit rinnastavat kantasuomalaiset naiset tällaisiin syrjittyihin ryhmiin, ja antavat kuvan, että naisia syrjitään samalla tavoin, kuin oikeasti syrjittyjä ryhmiä.

Pekka Sandberg

Valitettavaa on ,että joka aihealueeseen tulee aina joitain ääri ihmisiä ,he pilaavat kiihkoiluillaan monesti hyviä asioita,myrkyttävät ilmapiirin.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Loistava kirjoitus. Tämä uhriutuminen on karkottanut itseni feminismistä. Pahimmillaan feminismi on itkupotkukiukuttelua, kun miehet ei jotain. Olemme siis olevinamme itsenäisiä, mutta silti miesten pitäisi huolehtia meistä. Me naiset olemme ihan itse vastuussa itsestämme. Tuossa on kirjoitukseni naisten palkoista. Melko samoilla linjoilla mennään.

http://sarilait.puheenvuoro.uusisuomi.fi/179079-na...

Jari Nyberg

Niin, nuoruus on tosiaan katoavaa kansanperinnettä. Tyhmyys ei sen sijaan katoa koskaan. Jostakin käsittämättömästä syystä poliitikot ovat Suomessa päättäneet, että tännekin on saatava sellainen aatemaailma ja sellaisen aatemaailman edustajia, jotka haluvat pistää naisen hellan, nyrkin ja miehisen sukupuolielimen väliin. Se on päättäjiemme mielestä niin ihanaa toimintaa, että jopa valtiomme monopoliasemassa olevalle mediayhtiölle on annettu tehtäväksi sen edistäminen. Jotenkin tällaisesta suomalaisesta tavallisesta lihaa syövästä pimpsasta pitävästä keski-ikäisestä miehestä tuntuu, että päättävissä asemissa olevat suomalaiset naiset ovat päästään vialla.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Joskus ennen muinoin ehkä kymmenisen vuotta sitten tämä "tasa-arvosota" ei vellonut netissä ihan nykyiseen malliin siksi, ettei silloin ollut vielä laasaslaisuutta. Vasta Henry Laasasen esiinmarssi sai luotua kaksi ryhmää jotka kilpailevat siitä kumpi saa olla enemmän uhri. Toisin sanoen akateemisen naistutkimuksen kohtaama kritiikki tietynlaisena "uhritieteenä" on osittain oikea, mutta siihen on vastattu rakentamalla aivan vastaava uhripositiosta kilpaileva "miesasialiike". Näitä kumpaakin kun sitten seuraa verkossa kinastelemassa, ei voi kuin joko vääntää facepalmia tai sitten kaivaa kaljat ja popcornit esille.

Te tämän kyseisen sodan molemmat osapuolet: lopettakaa se uhreilu. Sekä tietysti myös sellainen ikävä temppuilu, että ollaan yhtä aikaa uhreja, että aktiivisia toimijoita, mutta mielivaltaisesti päätetään kumpaa ollaan sen mukaan mikä opportunistisesti kulloinkin tuo parhaiten etua. Omia hiekkalaatikkoleikkejä voi toki tuolla tavoin leikkiä, mutta turha ihmetellä jos sinne hiekkalaatikolle ei oikein tule leikkikavereita. Yhteiskunnan sääntöjä ei kuitenkaan voi tuolla tavoin tehdä. Jos siis tuolla todellisuuskäsityksellä lähdette tuonne ulos maailmaan, se on vähän kuin hakkaisitte päätänne seinään. Ihan vapaasti vaan, mutta se voi sitten sattua.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Kukaan kunnon feministi ei alistu tasa-arvoon.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Vielä on toivoa, hienoin keskutalaisen laatima blogi. Toivon onnea vaaleihin, eduskunta tarvitsee tuuletuksen ja sen voi tehdä nuoret,jotka ovat tämänhetkisessä maailmassa, ei menneisyyteen jämähtäneet. Toivottavasti isännät ymmärtävät seudullasi sinun tärkeyden.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Aiheellista ja monin osin oikeaan osuvaa kritiikkiä - uhriasemaan käpertymällä oma status tosiaan muuttuu passiiviseksi eikä silloin voi juurikaan vaikuttaa tulevan kehityksen kulkuun edes itsensä osalta.

Valitettavasti voidaan kuitenkin myös todeta, ettei pelkkä itse-emansipaatio välttämättä riitä edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa, vaan sitä on edistettävä myös purkamalla rakenteellisia tasa-arvon toteutumisen esteitä tarkentamalla lainsäädäntöä ja mm. järjestötason ohjelmallisella aktiivisuudella.

Esimerkiksi työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa tulee ilmi blogikirjoittajan mainitsemasti naisten yhteiskunnallisen aseman heikkous. Tätä ongelmaa yhteiskunta pyrkii nykyisin purkamaan kehittämällä perhevapaajärjestelmää, hakemalla ratkaisuja sukupuolten välisen palkkaeron supistamiseksi ns. "kolmikantaisella yhteistyöllä" samapalkkaisuusperiaatteen tosiasialliseksi toteutumiseksi, erilaisilla kannustinhankkeilla ja ihan suoralla lainsäädäntötyöllä, mistä viimeisimmästä voi mainita työpaikoilla tehtävien palkkakartoitusten täsmennykset tasa-arvolakiin ...

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

"Naisten yhteiskunnalisen aseman heikkous"? Tuetut perhevapaat, äityislomat sun muut. Mitä vastaavia asioita miehelle tarjotaan? Ovatko rakenteet kunnossa kun yhden sukupuolen vanhemmuutta tuetaan joka saralla, eikä kyetä tarjoamaan yhtä pitkiä tukia toiselle?

Perheen ja työn tasa-arvo ongelmista päästäisiin pitkälti eroon, mikäli molemmilla vanhemmilla olisi tasan samat oikeudet ja velvollisuudet. Miehillä oikeus yhtä pitkään isyyslomaan samoilla ehdoilla kuin äideillä äityislomaan, sekä valtio keräisi näitä varten rahat kaikilta työnantajilta.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Niin. Blogikirjoittaja Keskustanuorten aktiivina, europarlamentaarikon avustajana ja muutenkin läheltä Keskustan puolue-elämää nähneenä varmaan tiedostaa miesten ja naisten yhteiskunnallisten roolien eroavuudet ja virallisen tasa-arvolain osoittaman tasa-arvopolitiikan linjaukset, jotka pääosiltaan vastaavat myös Keskustan puolueohjelmaan kirjattua tasa-arvopolitiikkaa, koska hän erikseen huomautti kirjoituksessaan olevansa haluton kyseenalaistamaan naisen yhteiskunnallisen roolin heikommuuden (suhteessa miehiin).

Tasa-arvolain ensimmäisessä pykälässä, jossa esitellän lain tarkoitus, todetaan lain tarkoituksena olevan estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä.

Perhevapaajärjestelmää tuleekin kehittää siten, että myös miehille avautuu tosiasiallinen mahdollisuus käyttää vanhempainvapaakausia täysimääräisesti ja tasapuolisesti naisten kanssa. Nykyisinhän miehet eivät käytä lähellekään kaikkia heille lain mahdollistamia perhevapaita, koska työmarkkinoiden järjestyminen sukupuolisegregaation mukaisiin ammattialoihin eikä myöskään perhevapaiden rahoitus sitä suosi.
Isien palkat ovat keskimäärin parempia kuin äitien ja raha ratkaisee usein lapsiperheiden vanhempien roolitukset ...

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor Vastaus kommenttiin #15

Se että jotain lukee laissa ei tee siitä totuutta.

Miksi puhut kaiken maailman kapulakielellä yksinkertaisista asioista?

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #17

Kaikkea ei voi selkokielisenä esittää, tasa-arvopolitiikan agendat kun ovat jo itsessään varsin monimutkaisia mm. periytyneiden arvoasenteiden, kulttuuristen meemien ja yksilökohtaisten kokemustasojen erojen vuoksi.

Tasa-arvolakia uudistettin vastaikään ja siinä yhteydessä kansalaisjärjestöiltä, viranomaisilta yms. pyydettiin lausuntoa myös koskien tämän lain tarkoitusta - lausunnon antajat (=kansa) halusivat pysytellä aikaisemmassa kirjoitusmuodossa. Kansan mielestä siis tasa-arvolakia tarvitaan, koska naisen yhteiskunnallinen asema on heikompi (kuin miehen)...

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Feminismin ongelma on siis feminismin itsensä sisällä?

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Osittain virkistävän oikeaan osuvaa tekstiä. Juuret uhriutumiseen istutetaan jo lapsen sosiaalistumisvaiheessa. Tyttöihin ja poikiin kohdistuvat odotukset ovat erilaiset. On myös voitu osoittaa, että ympäristön suhtautuminen vaaleanpunaisiin ja sinisiin pukeutuneisiin lapsiin on erilaista.

Naisen kategorisesta uhriutumisesta voidaan puhua, jos hän heikomman palkkatasonsa vuoksi joutuu luopumaan urakehityksestään ja ottamaan yksin lapsista kotiin jäävän vahemman hoivavastuun.

Tätä rakenteellsta valinnan mahdollisuuden puutetta, keskustan Juha Sipilä on luvannut uusintaa ja ylläpitää "jyräämällä läpi" vastalauseen vanhempainvapaan jakamisen uudistusehdotuksesta.

Toimituksen poiminnat