sallamaaritm

Yrittäjyys ja työllisyys ovat Suomen ykkösasia

"Hullu työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on hauskinta elämässä – ei siitä mihinkään pääse."

 

Näin on todennut Savon suurnainen Minna Canth. Tätä canthilaisuutta minä haluan olla viemässä eteenpäin ja huudattamassa julkisuuteen yhä vahvemmin! Aikamme yhteiskunnassa työ nähdään taakkana ja pakollisena pahana, vaikka se tulisi nähdä itsensä ilmaisun ja kehittämisen paikkana. Se on keskeinen osa elämän sisältöä. Ja työ kun nyt on parasta perusturvaa, mitä voi olla. 

 

Olen pienyrittäjäperheen tytär ja kova työnteko, yrittäjyys ovat minulla verissä. Tunnistan yrittäjyyden haasteet, edellytykset ja tiedän sen yhteiskuntaa rakentavan merkityksen. On tärkeää muistaa, että yrittäjyys ei ole vain työtä ja voiton tavoittelua, se on pitkälle myös elämäntapa ja -asenne. Yritteliäisyyden ja tekemisen meiningin koen heijastuvan pitkälle suomalaisesta identiteetistä - se on sisukasta puurtamista ja helpolla ei luovuteta, ollaan valmiita laittamaan kaikki likoon ja pyritään tekemään parhaamme. Se on sitä periksiantamatonta asennetta, mitä meistä kaikista tulisi hieman löytyä.

 

Yrittäjyyden puolesta tehtävät ratkaisut ennen muuta ovat arkemme parantamista ja Suomen uudistamista. Mutta millä keinoin yrittäjyydestä saataisiin yhä suurempaa suosiota nauttiva elämäntapa?

 

Yritystoiminnan aloittamisen mielekkyyttä ja kynnystä tulisi mataloittaa voimakkaalla kädellä. Suurena unelmana näen idyllisen kuntakeskuksen täyttyneenä pienin yrityksin, joissa yrittäjät keskenään, yhdessä toimien muodostavat oman yhteisönsä, jossa toisia autetaan ja tuetaan esimerkiksi kummi- ja mentoritoiminnalla.

 

Jotta visioni voisi toteutua, on yhteiskunnan perusasiat saatettava kuntoon. Valtion ja kuntien tehtävänä on luoda hyvät olosuhteet yritystoiminnalle ja toimintaedellytysten tulee olla taattu kattavasti halki maan. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kaavoitusasioiden on oltava kunnossa, toimitiloja tulee tarjota monipuolisesti ja panostukset tie- ja rautatieverkostoon sekä tietoliikenneyhteyksiin on nähtävä tulevaisuuden investointina. 

 

Luonnollisesti myös kuntien peruspalveluiden on oltava kunnossa, jotta yrittäjille ja työntekijöille löytyy niin toimiva terveydenhuolto, päiväkoti kuin koulutkin. Kun perusedellytykset ovat kunnossa, niin yritykset omalla toiminnallaan täyttävät palveluverkostoa ja luovat hyvinvointia tarjonnallaan yhteisölle. Minulle panostukset elinkeinopolitiikkaan ovat parasta alue- ja sosiaalipolitiikkaa, mitä me voimme tarjota tänä päivänä. 

 

Byrokratia on ulottanut epämieluisan masentavan kätensä myös yrittäjyyden maailmaan. Monimutkainen hallinto vaikeuttaa työtä ja vie siitä mielekkyyden. Pienyritysten toimintaan kohdistuva byrokratia pitäisi muuttaa enemmän tapauskohtaiseen riskinarviointiin perustuvaksi. Standardit ja vaatimukset ovat enimmäkseen mitoitettu suurille yrityksille ja ne ovat liian kuormittavia pienille yrityksille. Esimerkiksi nostan Oiva-arvioinnin, jonka hyödyllisyyden ja arvon kyseenalaistan voimakkaasti. Kun suomalaisessa yhteiskunnassa elintarviketurvallisuus on maailman huippuluokkaa jo muutoinkin, ei Oiva-arvioinnin tapaa arvostella yrityksiä ulospäin ole tarpeen – hyöty kuluttajalle on mitätön.

 

Huomiota tulisi kiinnittää pk-yrittäjien ensimmäisen työntekijän palkkaukseen, sitä avustamalla ja riskiä alentamalla. Paikallistason työnantajan ja työntekijän väliseen sopimiseen tulisi olla enemmän mahdollisuuksia ja joustonvaraa, mutta yleissopimuksen purkua en kuitenkaan kannata. Äitiys on suuri rasite naisvaltaisille aloille ja sen taakka tulisi keventää jakamalla vanhempainrahakustannukset koko yhteiskunnan kesken.

 

Yrittämiseen sisältyy aina henkilökohtainen taloudellinen riski. Tähän riskin ottamiseen meidän tulee kannustaa sallimalla epäonnistuminen ja avata keskustelu henkilökohtaisen konkurssin mahdollistamisesta. Koko loppuelämän velkakierre ei motivoi, enkä voi olla hyödyntämättä hyviä ja tunnettuja esimerkkejä maailmalta. H. Ford, W. Disney A. Edison: emme kenties saisi nauttia heidän luomista hedelmistä, jos konkurssien mahdollisuutta ei olisi ollut. Syntyneet innovaatiot ja yritykset ovat todella luoneet hyvinvointia koko maailmalle.

 

Kasvuyritykset työllistävät tällä hetkellä 6% suomalaisista, vaikka niiden osuus yrityskentästä on vain 0,24%. Yrityksiä tulee kannustaa investoimaan ja kasvamaan. Mielestäni meidän tulisi pyrkiä Viron mallin mukaisen yhteisöverotukseen. Mallissa yritykseen sisälle investointeja varten jätettyjä voittoja ei veroteta ennen kuin voitot maksetaan ulos yrityksestä, jolloin peritään sekä yhteisövero, että pääomavero. 

 

Mielestäni perintöveron poistoon tulisi pyrkiä, koska se on voimakas rasite erityisesti perheyritysten sukupolvenvaihdoksille ja kohtelee hyvin epäreilusti ja eri tavoin eri omistajuussuhteen yrityksiä samalla kilpailua vääristäen. Perintövero voi aiheuttaa kohtuuttomia tilanteita perintötilanteissa myös maa- ja metsätaloutta harjoittaville tai asuntoa, omakotitaloa - omaa kotia perittäessä. Uskon, että perintöveron poistolla menetetyt valtion verotulot kompensoituisivat myöhemmin isommilla myyntivoittoveroilla sekä yritysten kasvulla ja paremmalla työllisyydellä. Kyseessä olisi siis verotuksen ajankohdan siirto sellaiseen hetkeen, jolloin maksukykyä löytyy ilman pakkoa myydä kasvun eväitä pois.

 

Mutta ennen kaikkea, jotta Suomesta tulee maailman paras maa yrittäjyydelle, tarvitaan yhteiskunnassamme asennemuutosta! Yrittäjyys pitää nähdä rakentavana voimana - ei riistoa harrastavina ja suurpääomaa kasaavina jormaolliloina ja stephenelopeina, jotka käsiä hieroen laskeskelevat iltaisin setelituppoja. Yrittäjän takana on aina ihminen, joka laittaa itsensä ja elämänsä likoon myös työntekijöidensä puolesta.

 

Politiikka on tämän maan johtamista. Työllisyys on ykkösasia. Ja yrittäjyys on se, mikä sen takaa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Pekka Heliste

"Politiikka on tämän maan johtamista. Työllisyys on ykkösasia. Ja yrittäjyys on se, mikä sen takaa."

Työllisyys ei ole enää 1980-luvun jälkeen ollut keskeinen asia politiikassa.

Sipilä, Katainen, Urpilainen etec laulavat Milton Friedmanin laulua.

Friedmanin oppien mukaan täystyöllisyys on pahinta mitä kansalle voi sattua. Se nostaa inflaatiota kun yritykset alkavat kilpailla työvoimasta.

Työttömyyden pitää olla suurta jotta työväki pysyy kurissa

Työttömyyden on oltava yli 10 %

Samoin Sipilän tarkoittama työvoiman tarjonnan liäsys tarkoittaa työttömyyden lisäämistä, sillä työvoiman tarjonta = työttömien määrä

Toimituksen poiminnat